1 + 1 + 1 = 4

Tadaa! Pieni yllätys uuden blogin ja kaiken muun yleisen härväämisen takana on se, että meille tulee vauva.

Verrattuna numero ykköseen, eli Junnuun, tämä ei oikein tunnu vielä miltään. Kaikki se absurdi kaaos puuttuu ja jostain kumman syystä tulevaisuudessa häämöttävä sinappikoneen kotiintoimitus ei aiheita mitään paniikin oireita.

Pissattaa. Raskausmigreeni iski. Maha on löllö eikä mahallaan nukkuminen ole yhtään niin kivaa enää. That's it. Olo ei vielä ole hirveän vittuuntunut, ahdistunut, täyteenpakattu eikä muutoinkaan vielä muistuta ysikymppisen mummelin kondista.

Mulla ei vielä pahemmin ole sellainen olo, että olisin paksuna. Koko paikkakuntakaan ei varmaan vielä sitä tiedä ja lähipiiri on kuin ei tietäisikään. Numero kakkonen ei enää ole niin maatamullistavaa, että pitäisi enää itse koko ajan muistuttaa itseään olevansa raskaana tai että joku muu sen tekisi koko ajan. Kai sekin muuttuu kun löllö muuttuu palloksi, mutta siihen toivottavasti menee vielä hetki.