Täällä on oltu kuuman perunan ja jännän äärellä viikkotolkulla, kun ollaan arvuuteltu Kakkosen sukupuolta. Oikeastaan kaikki muut paitsi tulevat isi ja äiti ovat olleet liikuttavan yksimielisiä siitä, kumman meille täytyy tulla. Koko rakenneultran ajan odotin, milloin se himputin kätilö kysyisi, että haluamme tietää sukupuolen. Sen sijaan hän totesi melko vihjaavasti näkevänsä kaiken mitä hänen täytyykin, jolloin minä hermostuneen näköistä isimiestä vilkaisten poksautin ilmoille sen polttavan kysymyksen: kumpi se on?!
Meidän tulevan perheenjäsenen sukupuolella ei periaatteessa ole mitään väliä ja silti se taas vaikuttaa niin moneen asiaan. Vaikka mulla ei ole mailimittarissa vielä neljännesvuosisataakaan täynnä, ollaan silti varsin ison päätöksen äärellä; nyt alkaa olla hetki päättää, mikä meidän lopullinen lapsilukumme tulee olemaan. Tyypillisessä onnellisessa suomalaisperheessähän on sekä tytär että poika, kaksi lasta on hyvä määrä jos kumpaakin sattuu olemaan yksi.
Silläkään ei periaatteessa ole mulle mitään väliä, sillä mä näen itseni varsin tyytyväisenä pienen pojan äitinä. Mulla ei ole ollut mitään röyhelömekkosyndroomaa, en ole kärsinyt pinkin värisestä kateudesta ja muutenkin mä olen koko elämäni ollut täydellisen surkea kaikissa tyttöjen jutuissa. Mun parhaat kaveritkin olivat poikia ennen. Puhumattakaan siitä, että mun oma mutsi feilasi kaikki äiti-tytär- jutut niin täysin, että just nyt mä liikun täysin omalla mukavuusalueellani edustaessani taloudessamme pimppivähemmistöä.
Silti mua vähän vitutti ja oikeastaan jopa loukkasi se, että muutama varsin läheinen ihminen sanoi, ettei minua voisi mitenkään kuvitella tytön äitinä. Mitä sitten, vaikka kiipeilen puihin, kerään ötököitä, painin, juoksen kilpaa ja rakennan hiekasta ja lumesta? Miksei tytön kanssa niin voisi tehdä niin? Mitä sitten vaikken pakkeloi, ostele vaatteita ja koristaudu kuin riikinkukko joka päivä? Miten se vaikuttaa minun kykyyni olla hyvä äiti pienelle tytölle? Mitä sitten vaikka mun kasvatusmetodeilla siitä tulisikin ehkä enemmän Peppi Pitkätossu kuin sievistelevä balleriina? Miksi mä en kelpaisi tytön äidiksi, miksi mua ei voisi kuvitella tytön äidiksi?
Tiedän, ettei noilla kommenteilla tarkoitettu mitään pahaa, mutta silti alkoi korpeamaan. Mä en ole yhtään vähemmän nainen, tyttö tai äiti, vaikken liikukaan hajuvesipilven sisällä ja saatan kulkea ties minkälaisissa tarkoituksenmukaisissa römppävaatteissa.
Kakkosellakin on pippeli, mitä odotinkin. En voi malttaa odottaa, että näen millainen velikultaparivaljakko Junnusta ja Kakkosesta tulee. Kieltämättä tuntuu myös aika helpolta tuleva, mullahan on jo yksi poika. Ei tule akkavaltaa milloinkaan tähän taloon, mutta ei se mua millään tavalla haittaa. Mua vain vituttaa se, että käytännöllisesti katsoen kaikki olivat oikeassa veikatessaan meille toista poikaa.
Ja mitä sitten noihin lapsilukuasioihin tulee, niin tehtiin se, missä me ollaan niin pirun hyviä: jätettiin päätös muutaman vuoden päähän muhimaan. Tyttöä voidaan vielä joskus yrittää, jos siltä tuntuu. Syvällä sisimmässäni vain luulen, ettei sitä enää koskaan edes yritetä. En siis saa koskaan selville, olisiko musta holhoamaan ja kasvattamaan myös tytärtä. Eikä saa kukaan muukaan.
Mutta kerran mä olen niin pirun hyvä poikien kanssa, niin aion kyllä nauttia joka hetkestä noiden viikareitteni kanssa.
Musta olisit hyvä äiti kummalle tahansa. Vaikken sua tunnekkaan niin silti sun teksteistä kuulee selkeästi millanen naarasleijona siellä lapsia kasvattaa :) tyttönä itsekkin voin sanoa, että nuorena olisin kaivannut tiukempaa kuria, selkeämpää esimerkkiä ja enemmän aikaa äidin kanssa. Äitäni ihannoin muuten, mutta sitä hälläväliä-kasvatustapaa en ymmärrä vielä tänäkään päivänä. Kerron tämän ihan vain siksi, että mun on erittäin helppoa kuvitella teidän perheeseen jonain päivänä myös tyttölapsi :)
VastaaPoistaGrauh ja kiitos :) Meidän mutsi veti kans vapaan kasvatuksen aika lailla ääripäähän. Tai tuskin se edes oli kasvatusta, vaan oikeastaan ignooraamista, mut enivei.
PoistaIhan varmasti olisit maailman paras äiti tyttärelle! Kamaan!! toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
VastaaPoistaEn niin siitä maailman parhaasta tiedä, mutta kyllä mä varmaan sellaisenkin ihan täysjärkisenä saisin elossa pidettyä :D Joo, järki sanoo että ei tuollaisista tarvitse välittää, mutta kyllähän tuollaiset kommentut vähän nipisti ainakin egoa jos ei muuta.
PoistaVMP. Mulle tuli ihan yllärinä jostain mammapalstalta, että naiset oikeasti odottavat tyttölapsia, koska "tyttöjen kanssa pääsee prinsessaleikkeihin ja niille voi ostella ihania mekkoja ja niiden kanssa voi katsella missikisoja telkkarista". Mä olin pyllähtää selälleni. Voin ihan vilpittömästi todeta, että mulle ei ole ikinä tullut mieleenkään, että tietyn sukupuolen kanssa _pitää_ tehdä tiettyja juttuja. Paras kuulemani lausahdus on ollut, että jokaisen naisen kuuluisi saada oma tytär. Entä jos ei saa? Kuuluuko sattuman takia taas johonkin paarialuokkaan? Ihan oikeasti, miksi ihmiset ovat niin tyhmiä?
VastaaPoistaÖrrörrrör, oikeesti? Mä kans aina kuvittelin, että ne yhteiset tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat riippuvaisia tenavan persoonasta eivätkä alakerran vehkeistöstä.
PoistaMiehenhän kuuluu siittää poikalapsia, niin kai sitten äidinkin _kuuluisi_ saada jossain vaiheessa myös tytär. Onko se sitten jotain kivikautista sukupuoliroolien jatkuvuuden turvaamista vai mitä helvettiä, en tiedä. Mutta moni isähän lahoaa poikiinsa aivan täysin ja opettaa "miesten hommia", niin kai sitten äidillä pitäisi olla tytär, jonka kanssa tehdä naisten juttuja.
Meillä esikoisen ollessa tyttö, osa kommenteista oli... öh... erikoisia. Etenkin kun silloin vielä uhottiin, että tästä tulee meidän ainokainen. Osa porukasta oli jotenkin aidosti pahoillaan, ettei me saatu poikaa. Me tyhmät ei edes tajuttu, että meidän olis kuulunut toivoa jotain sukupuolta... -.-
PoistaJa toisen lapsen kohdalla porukka ihan selvästi pidätteli henkeään, kunnes kerrottiin, että tämä versio on varustettu pippelillä. Okei, myönnän, että itsekin toivoin poikaa - ihan ilman mitään järki- tai muutakaan syytä. Kai se liittyy jotenkin siihen, että ihminen tahtoo sitä mitä ei ole (mä ainakin sun toivon suoraa tukkaa kun se on kihara, pitkää kun se on lyhyt jne). Mä voin luvata, että olisin ollut ihan yhtä iloinen kuitenkin kummasta vaan. Se on tottumiskysymys.
Ja esikoisen ollessa nyt 3 ja kuopuksen 1, en ole huomannut erityistä sukupuolellista eroa. Poika on kyllä reteämpi liikkeissään ja energisempi, mutta kai nyt tyttökin olis voinut olla? Nuo on niinku yö ja päivä ja se housujen sisältö on vaan yks ero muiden joukossa. Vieläpä sellainen ero, joka ei aiheuta toimenpiteitä (toisin kun esim. erilaisten temperamenttien takia niihin joutuu suhtautua eri tavalla).