keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Nukkuränkkä

Meillä nukutaan - kiitos kysymästä - oikein hyvin. Päivällä vedetään unta kalloon tunnista kolmeen ja öisin 10-12 tuntia kuluu Höyhensaarilla purjehtien, komiasti kuorsaten ja zetaa vetäen. Kuulostaako hieman liian hyvältä ollakseen totta? No niinhän se onkin!

Meidän nukkumaanmenorituaalit ovat olleet aina samat: kirjan lukua, hampaiden pesulle, unitutti- ja rätti kainaloon ja nukkumaan. Viimeiset kaksi viikkoa vain ovat olleet jotakuinkin täyttä helvettiä siitä eteenpäin kun jälkikasvu lasketaan omaan pinnasänkyynsä. Tilanteeseen pystyy samaistumaan parhaiten, jos kuvittelee pinnasänkyyn raivoamaan punasilmäisen ja rabiestartunnan saaneen apinan.

Junnu alkaa välittömästi huutamaan ja raivoamaan, keinahtelee väsyneenä ympäri sänkyä ja kalauttelee päätään pinnoihin, alkaa ulisemaan vittuuntuneena kolinoista ja nostaa huutovolyymia vielä parilla prosentilla. Kaikki tyynnyttely-yritykset ovat jotakuinkin sama asia, kuin heittäisi vettä leimahtaneeseen munkkirasvakattilaan. Tätä onnea ja autuutta kestää sitten puolesta tunnista jopa kahteen.

Huutoa on myös aivan turha katkaista päästämällä ipana takaisin vapauteen makuuhuoneesta, koska silloin raivosta virtaa saanut apinanpoika pyörii villikkona hetken ympäri kämppää kunnes simahtaa melkein pystyyn. Puoliunessa olevan raivopään palauttaminen pinnikseen käynnistää saman tahtojen taistelun aina vain uudestaan, joten kahdesta vahingosta viisastuneena päätin olla antamatta enää kertaakaan periksi, vaikka huuto otti ensin sydämeen ja sen jälkeen niin lahjakkaasti kupoliin, että teki mieli jo huutaa itsekin ärräpäitä.

Luotan vain siihen, että tämä on vain vaihe. Uskoisin Junnun protestoivan sitä, että isimiehen työkuviot ovat muuttuneet viimeisten kuukausien aikaan varsin hektistä tahtia ja isimiehen työ kuljettaa taas ympäri Suomen. Junnu ehti jo vähän tottua siihen, että isimies oli aamupalapöydässä joka päivä, mutta nyt isukin poissaolo tuntuu aiheuttavan melkoista kiukkuilua. Iltaan sijoittuvat nukkuränkät menevät varmaan saman homman piikkiin, mutta eiköhän Junnu pian totu taas tähän.

Terveisin vihdoin koittaneesta hiljaisuudesta nauttiva

Samantha

2 kommenttia:

  1. Mäkin kallistuisin vaiheeseen ja iskän muuttuneeseen työtilanteeseen. Meillä vähän samaa, tosin ilman raivoamista, mikä helpottaa tietysti ihan jonkun verran. Meillä siis ennen nukahdettiin aikavälillä 2-10 minuuttia, mutta nykyään menee puolesta tunnista tuntiin. On ollut pakko aikaistaa sänkyyn laittamista, koska ei ole mitään takeita, että jannu nukkuisi sitten aamulla vastaavasti pidempään. Plus mua ei itseäni kiinnosta valvoa kymmeneen ja päästä vasta sitten itse iltatoimiin, menee ihan liian myöhään. Nippasin jo päiväunistakin tunnin pois, mutta se ei ole valitettavasti vaikuttanut nukahtamisaikaan juuri mitenkään.

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä jännä juttu, vaikka siihen nukahtamiseen menisi kolme tuntia, niin aamulla ei todellakaan nukuta vastaavasti kolme tuntia myöhempään. Vaiheita nämä kaikki kai ovat, en ole vielä kuullut teinistä joka valvottaisi näistä syistä vanhempiaan -.- Meillä nyt mennään vähän niin kuin teillä, ränkkä siirtyi päivään mutta nukahtaminen vei melkein tunnin. Olen kuitenkin onnellinen siitä, ettei raivoapina ole tullut kylään parina viime iltana. Iltaisin on omakin pinna jo niin kireällä, ettei oikein huvittaisi valvoa, vatvoa eikä hermostua yhtään.

    VastaaPoista