Tää tuli nimittäin aivan puskista, tää joulupukkiuskonto. Viime jouluna kukaan ei takertunut aiheeseen, sillä me kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että lattialla makaavaa, kurluttavaa ja kuolaa pötkylää ei aihe voisi tuon taivaallista kiinnostaa.
Sukulaiset (kas kummaa) sen aloittivat. Yhtäkkiä kaikki höpöttivät hämmentyneelle Junnulle tontuista ja pukeista, lahjoista ja toivelistoista. Oli hämmentävää seurata minijäbän suunnatonta hämmennystä sen etsiessä lasin takaa merkkejä niistä paljon puhutuista tontuista ja suorastaan surkuhupaista seurata kuinka selostus suuresta ja mahtavasta Joulupukista meni täysin yli hilseen.
Toki mä voisin antaa Junnun vain kasvaa isoksi ja antaa hänen itse päättää, uskooko Pukkiin vai ei. Todennäköisesti ei uskoisi, mutta olisihan se aika hämmentävää, jos Junnu karvaperseisenä miehenä päättäisi alkaa todenteolla Pukkiin uskomaan kompensoidakseen lapsuusajan traumoja..
Toisaalta, se ettei opettaisi lapsia uskomaan Pukkiin, tuntuisi aavistuksen pyhäinhäväistykseltä. Ainahan aikuiset ovat kusettaneet lapsiaan kuus-nolla! Selvästikään Pukkiin uskominen tai uskomatta jättäminen ei kuitenkaan vammauta tai pilaa lapsen kehitystä, sillä muutoinhan edelliset sukupolvetkin olisivat olleet täysin latvasta lahoja.
Enkä toisaalta tajua sitäkään, kuinka tyhminä lapsia pidetään (tai kuinka tyhmiä ne alkuun ovat, hehheh). Huonosti istuva kuminaamari antaa Joulupukista lähinnä pervon ja helvetin omituisen vaikutelman, samoin se jos äiti vaihtaa kuolaa Pukin kanssa tai jos Pukki kuulostaa aivan mystisesti vessaan kadonneelta isoisältä. Tontut juoksevat ikkunan takana aina kun setä tai serkku menee ulos röökille/hakemaan postia/lämmittämään autoa ja jotenkin mystisesti vanhempia vituttaa aina jos se Pukin tuoma lahja ei olekaan mieluinen eikä aiheuta suurta kiitollisuutta..
Joulupukkiin kuitenkin kulminoituu paljon myös välittämistä, hyvää tahtoa ja iloista mieltä, perinteitä ja kaikkea muuta söpöä sontaan, joten ehkä mä kuitenkin lähden tähän leikkiin mukaan ainakin puolitosissani. Joten nyt kun Junnu nukkuu, tämä Pukki lähtee onnellisena lääppimään viimeistä lahjaa pakettiin ja sen jälkeen katsomaan ainoan oikean joululeffan sen lentävän lumiukon lisäksi: Rare Exports.
Ja jos ihan realistisia ollaan, tämä pukkitouhu olisi pitänyt viheltää poikki jo loka-marraskuussa, jos siltä olisi oikeasti aikonut välttyä. Nyt se taitaa olla jo liian myöhäistä.
Raportoin sitten myöhemmin, kävikö meillekin näin:
Hyvää Joulua & Uutta Vuotta kaikille teille ihanaisille ja vähemmän ihanaisille lukijoille!
P.S Vertaillaan lahjoja sitten joulun jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti