maanantai 9. joulukuuta 2013

Raskausajan tyyppiviat

Jos joku ihmettelee, miksi en suorastaan hehku raskausonnea, niin tein listan siitä, mitä kaikkea kivaa viime raskaudessa oli ja mitä siis toisin sanoen on odotettavissa vauvan lisäksi seuraavien kuukausien aikana.

Jokaisen kohdan perässä on ruutu, johon olen merkinnyt joko [x] löytyy [/] löytyy semisti tai ei vielä kaikessa voimassaan ja jos boksi on tyhjä [ ] niin kyseinen vaiva ei ole vielä löytänyt tietään luokseni. Raskaana oleminenhan on niin kivaa, eikös?

No, lukekaahan tämä parina iltana väsäämäni lista ja vastatkaa sitten uudestaan. Toisia meistä vain ei ole tehty lisääntymään.

  • migreeni ja näköhäiriöt [x]  
Olen kärsinyt varsinkin nuorempana matkapahoinvoinnista sekä jäätelöpäänsärystä, mitkä ilmeisesti ovat myös merkkejä migreenialttiudesta. Ennen tunsin vain niskajumeista tai edellisen illan rankasta juhlimisesta johtuvan päänsäryn. Yleensä migreenin kuuluisi kadota odotusaikana, mutta mähän olenkin aina ollut vähän erilainen nuori ja mulla nimenomaan on raskausmigreeni. Mihin en tietenkään voi syödä migreenilääkkeitä, koska olen - tadaa - paksuna.

  • väsymys [x]
Kuten jo vähän aikaa sitten postasinkin, Suuri Väsymys iski minuun taas. Jossain vauvelikirjassa kehotettiin lepäämään, koska uuden elämän luominen ja kasvattaminen vaatii rutkasti voimia. Mitenköhän se lepääminen käytännössä onnistuu kun kotona päästelee puolitoistavuotias tutkimusmatkailija? Ja miten voi levätä ilman jumalatonta morkkista, kun tietää että joka nurkassa on jonkinlaista villakoirakenneliä ja keittiön lavuaarin unohtuneissa paskaisissa astioissa muhii jo aivan uudenlaisen elämän alku?

  •  krooninen paleleminen [x]
Koko ajan kylmä ja koko ajan saisi olla lisäämässä vaatetta - saunassakin! Varpaat eivät kuitenkaan ole kylmät, eivätkä sormet ja sen kolmannen villapuseron lisääminen ei aiheuta onnellista ja odotettua lämmön tunnetta, vaan samanlaisen olon kuin Saharassa pilkkihaalari päällä hengaileminen. Ei ole olemassa lämpöä ja kultaista keskitietä, on vain krooninen kylmyys. Ihan kuin joku imisi musta lämmön.

  • jatkuva pissahätä [x]
Ensin se kuulemma johtuu aineenvaihdunnan nopeutumisesta ja sen jälkeen ihan puhtaasti mekaanisesta paineesta ja moukaroinnista, tarvitseeko avata sen enempää?

  •  epämääräiset mieliteot  [ ]
On ihan oikeesti ok miettiä, voisiko kaakelin laastit vetäistä huiviin ja on aivan normaalia mennä kauppaan metrin mittaisen ostoslistan kanssa ja palata autoon mukanaan vain puoli kiloa suolakurkkuja, jotka ahmii samantien. On aivan normaalia haluta kaupassa jotain ja etsiä sitä jotain puoli tuntia kykenemättä päättämään, mitä se jotain on. Karkinhimo on myös aivan luonnollista, joskin epäsuotavaa. Niin kuin 99% kaikista muistakin mieliteoista - kaikki mukava on joko moraalitonta, laitonta tai lihottavaa.

  •  itkuherkkyys [x]
On ihan sikakivaa vaikuttaa lievästi mielenvikaiselta tai vähintäänkin tuulella käyvältä tyypiltä. Koiranpennut saa rääkymään, vaippamainos saa ulvomaan, mikä tahansa laulu saa tipan linssiin, Disneyn leffat on kehitellyt joku sadistinen nero ja kaikki söpö on kyynelten arvoista. On kevyesti vittumaista pyyhkiä salaa kyyneliä ja peitellä särkyvää ääntä sen takia, että uutisissa kerrottiin jostain uudesta asteroidista ja päivän sään mukaan huomenna paistaa aurinko. Kaikki Jenkkilässä tuotettu roskaviihde mahtipontisine sankaritarinoineen aiheuttaa saman efektin kuin silmiin tungetut sipulin puolikkaat.

  •   mahakarvat [ ]
Mä kuulun niihin onnellisiin ihmisiin, joissa raskaus käynnistää muutoksen ihmisestä ihmissudeksi. Grrrr, shewolf! Kainalot, sääret ja ennen kaikkea maha saavat kauniin ja kiiltävän turkin. So sexy.

  • symfyysikivut [/]
Joillakin näitä ei ole ja toisilla on. Itse jouduin vuodelepopotilaaksi lähes tulkoon koko loppuraskauden ajaksi eikä liikkuminen onnistunut enää entiseen malliin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Symfyysi on jälleen alkanut oireilla ja pelkään jo valmiiksi liikkumiskyvyn menetystä, kun mukana kuvioissa on nyt pieni taaperokin. Aion avautua tästä helvetillisestä paskasta vielä enemmän, symfyysikivut ansaitsevat aivan oman postauksensa.

  • hikoilu [x]
Hikeä, hikeä, hikeä. Perspiraatio, johon yksi antiperspirantti ei auta. Haju on uskomaton. Suihku ei auta. Mikään ei auta.  

  • muut kivut ja kolotukset [ ]
 Loppuraskaudesta on oikeastaan helpompi luetella paikat, joita ei säre, niiden sijaan joita särkee.

  • turvonneet jalat [ ]
Luojalle kiitos ihanan tyylittömistä Crocseista (kesäaikaan), sillä mikään muu kenkä ei sovi joka suuntaan levahtaneeseen kavioon, jonka perusteella voisi väittää olevansa sukua Elefanttimiehelle.

  • kukkiva iho [/]
Sen lisäksi, että raskaus saa odottajan kerrassaan hehkumaan jotain mystistä valoa, niin se palauttaa myös vähintäänkin naaman keskelle ensimmäisten puberteettivuosien suurinta myllerrystä. Ne hormonit, ne hormonit..

  • iskias [ ]
 Iskias, kaikessa lyhykäisyydessä. Niin veemäinen vaiva, että se ansaitsee tulla luetelluksi erillään kaikista muista kivuista, säryistä ja kolotuksista. Kts. Iskias.

  • hermopinteet [ ]
Ihan suurinta helmeä raskausajassa on esimerkiksi se, että vasemmassa kämmenessä ei ole kunnollista tuntoa useampaan kuukauteen ja toisen jalan isovarvas oirehtii samalla lailla viikkotolkulla. Eikä hieroja eikä jäsenkorjaaja saa asialle mitään.

  • (aamu)pahoinvointi [/]
 Haistat jotain, oksettaa. Näet jotain, oksettaa. Ajattelet jotain, oksettaa. Syöt jotain, oksettaa. Alkuraskauden pahoinvointi on kuin ansaitsematon kestokrapula.


Mikä sun ehdottomasti ikinä lempparein raskausajan vaiva?

edit.// Otsikko muutettu, näähän on jumalauta tyyppivikoja!

12 kommenttia:

  1. ihan k a i k e n l a i s e t KIVUT! milloin selkään, milloin jalkoihin.. aina oli joku paikka kipeenä. -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se, että välillä kipeenä saattoi olla paikka, josta ei edes tiennyt että se voi olla kipeä :D

      Poista
  2. Symfyysikivut, si-nivel- ja yleiset selkä+lonkkakivut, hyperemeesi ja bakteerivaginoosi.

    Symfyysikivut naksahti täysillä päälle rv 10 toista odottaessa. Eipä jalka noussut tai pahemmin naurattanut, kun ei voinut edes kylkeä kääntää itkemättä ääneen. Siinä sitten samoissa asennoissa nukkuessa pääsi muut selkä- ja nivelkivut valloilleen. Synnytyksen jälkeen ei tarvinnut liikahdella ylimääräistä ainakaan kuukauteen, sattui vaan koko ajan.

    Hyperemeesi. Pahinta ikinä. Esikoisen odotuksesta muistan yöt, kun silmät aukesi ja tajusin oksentavani kolmen sekunnin kuluessa. Sitä oppi elämään sanko kainalossa ja kylillä liikkuessa tähtäämään erinäisiin puskiin, ennemmin ku kanssaeläjien kengille. Toisen odotuksesta muistan, miten ihan kaikki elämä pyöri vessan hoodeilla. Leikittiin vessassa samalla kun äiti oksensi, mentiin äkkiä päikkäreille, kun äitin piti päästä vessaan kun oksetti, lämmitettiin ruoka ja syötiin olkkarin lattialla maaten kun äitiä oksetti ja vessassa sitten taas äiti oksensi.

    Näiden kivojen lisäksi mulla iskee jo ennen plussatestiä joku "epäspesifi emätintulehdus", joka kestää tasan synnytykseen asti. Siihen syötetään kaikki apteekin lääkekuurit, muttei siihen mikään auta. Muuten ihan what ev, koska ei se muuten mua haittaa, mutta... kun koko navanalus löyhkää, niinku sniikkailisin housuissani hyvinkin viikon vanhaa silakkafilettä. Jokseenkin noloa, kun varmaan naapurin ukkokin jo osaa epäillä että pieniin päin siellä ollaan, kun semmonen haisu tulee aina kun naapuriltapäin tuulee :|

    Mut hei: vauvat! Ihan sama miten tympeä raskausaika, niin voi miten ihanaa kun se vauva tulee! Niin ihanaa, että mä taas pidän itseni kanssa väittelyä, että eikös nyt vielä yhdesti rämmittäis vuosi helvetissä, kun siitä sais sen vauvan palkkioksi! :D Ei oo helppoo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mikä lista! Toi symfyysi on noin niin tuttua ja niin hanurista :/ Pahoinvointi ei sentään hyperemeesin mittoihin paisunut, voin vain kuvitella. Ja anteeksi, ei bakteerivaginoosi ole hauska juttu, mutta jostain syystä melkein pissasin housuihini silakkafileen kohdalla :D

      On se hassua, miten sitten sitä kuitenkin jossain vaiheessa alkaa miettimään, että voisihan sitä vielä..

      Poista
  3. Kova kolmikko: masennus, sukkapuikko, närästys. Olen edelleen vakuuttunut, että kaikkiin voi kuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mä saatoin unohtaa närästyksen?! Sen Rennien nappailu on sama kuin huutaisi tuuleen. Sen verran olen typerä, etten tuota yhtä tajunnut.

      Poista
  4. Ahdistus, vitutus (sen pitäisi päästä johonkin tautiluokitukseen) ja nivuskivut. En vieläkään tiedä oikeaa diagnoosia niille nivuskivuille, olivatko sitten symfyysikipuja vai kannatinhermokipua vai mitä lie. Rampauttivat kuitenkin ja estivät nukkumisen. Sama pelottaa nytkin. Tällä kertaa, jos sama toistuu, mä en enää vaivaudu olemaan kiltti kenellekään joka selittää, että nauti nyt raskaudesta ja nuku kun vielä voit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen jännän kanssa jännän äärellä, jos ekan kolmanneksen loppupuolella alkaa jo kivut tuntumaan, mitä se on sitten kun tuolla keikkuu nelikiloinen mötikkä? Alkaa myös rasittamaan vähän hoitohenkilökunnan asenne. Käskettiin ja käsketään liikkumaan, muttei ymmärretä että jossain vaiheessa voi olla mahdotonta. Sittenkin pitäisi liikkua, vaikkei pysty. Lisäksi tuntuu, että kukaan ei ota tosissaan tai usko sellaiseen mahdollisuuteen, että joku voisi oikeasti olla helvetin kipeä "vain" raskauden takia. Jos perusterveeltä ihmiseltä viedään normaali liikkumiskyky lähes kokonaan tai kokonaan, niin on aika turhaa käskeä liikkumaan ja nauttimaan.

      Poista
    2. Ohoo, kahdeksan jälkeen koulutettu apinakin osaisi artikuloida paremmin ja handlais kieli opin myös kieli opin paremmin kuin minä. Nooh, jos ymmärretyksi tulee :P Jännän äärellä jännän kanssa, teen tosta kyllä mun uuden sloganin!

      Poista
    3. No mitämitä, mä olin just sitä mieltä että olipa hauskasti sanottu! :D Parhaat keksinnöt syntyvät sattumalta vai miten se meni...

      Mulle kans hokivat tuota "liiku liiku"-mantraa. Teki mieli täräyttää nyrkillä päin näköä. Mä oon pyöräyttänyt molemmat muksut tähän maailmaan reilusti yli nelikiloisina ja lopputalvesta. Kun kadut on niin maan perkeleen jäässä ja pienikin lipsahdus saa hävyn repeämään kahtia (no jos nyt siltä ainakin tuntui) ja siellä haaroissa killuu neljä kiloa muksua, niin en saatana liiku! Ja sitten viimeksi vielä synnärillä ihmettelivät oikein rivissä, että miten vaivalloinen voi emäntä olla, kun synnytyksessä luut erkanivat entisestään ja ihan oikeasti en vaan pystynyt edes jalkoja nostaa sänkyyn. Käsin piti repiä kintut pedille ja itku tuli siinäkin hommassa. Ai juma kun nyppii edelleen!

      Poista
    4. Hei joo, mullekin synnärillä joku kiva "vanhan kansan kätilö" aukoi päätään, kun en päässytkään kävelemään turbovauhtia synnytyssaliin. Ihmetteli ääneen, että miten se nyt voi olla noin hidasta, vauhtia vois laittaa. Mä en tajua miksen puolustautunut sen ihmeemmin, kai ne tilanteet on tulevinaan aina jotenkin yllärinä. Mä en myöskään loppuvaiheessa päässyt enää edes autoon itsekseni, kun jalat vaan kieltäytyivät toimimasta ja sattui niin saatanasti, sänkyyn pääsy oli ihan mahdottomuus! Samoin leikkaussalissa myöhemmin aukoivat, kun en päässyt valastelemaan pediltä toiselle silleen sutjakkaasti, hoputtivat oikein, että voisit nyt vähän yrittää liikkua. Tällä kertaa aion valmistautua ja aukoa päätäni ihan tasan kaikille, jotka väheksyy mun oloani.

      Mä törmäsin myös siihen, ettei niitä kipuja otettu tosissaan. "No niitä liitoskipuja nyt tulee melkein jokaiselle" tai "se nyt pitää vaan kestää". Joo, ymmärrän, että kivunlievitys on vähän haasteellista siinä tilanteessa, mutta mua lohduttais edes se, että joku vaivautuis tajuamaan, että ihan lämpimikseni en valita.

      Poista
  5. No lemppari on tietenkin toi (aamu)pahoinvointi, joka mulla kesti rv 4 - 40 ja päivääkään en ollut oksentamatta. Tai ne supistukset, jotka lopulta ajoi rv 29 täydelliseen vuodelepoon, kun jopa istuminen oli kiellettyä. Voi juku!

    VastaaPoista