torstai 19. joulukuuta 2013

Pukinkonttiin

Joulu on taas, joulu on taas, ostarit täynnä ihmisii ja kärryt krääsää ♫

Mä olen jo ennen lapsensaamista ollut sitä mieltä, että joulun kuuluisi olla yhdessäolon, ylensyömisen ja yleisen lööbailun aikaa. Sitä tarvitaan, että selvitään yli vuoden pimeimmistä päivistä - ja mikä onkaan parempi tapa juhlistaa päivien pitenemisen alkamista, kuin syödä possunkankkua hullunkiilto silmissä koko suvun ympäröimänä?

Mä aloin inhota materialistista joulua jo teininä. Äitini on karmiva jouluhömpöttäjä, jonka lahjaodotukset sekä niiden antamisen että saamisen osalta ovat aina ylittäneet budjetin ja olleet suorastaan mahdottomia. Keveästi ahdistavaa.

Nyt mä olen löytänyt jonkinlaisen uuden jouluilon ja innostun jopa lahjoista jossain määrin. Joulun luominen lapselle on aivan ihanaa, mutta mulla tuntuu olevan siihenkin aivan erilainen lähestymistapa kuin kaikilla muilla.

Eräs tuttavani on hankkinut kaksivuotiaalle lapselleen jo liki kaksikymmentä lahjaa - siis kaksikymmentä pakettia plus kaikki sukulaisilta tulevat! Kaksivuotiaalle. Missä järki?! Eihän lapsi edes tarvitse (anteeks nyt vaan) niin paljoa, eikä tuon ikäisen kärsivällisyys edes riitä avaamaan niitä kaikkia, saati sisäistämään sellaista tavarapaljoutta.. Muutenkin muillakin tutuillani tuntuu olevan sellainen mentaliteetti, että on pakko hankkia enemmän lahjoja kuin kavereiden lapsilla on ja pistää paremmaksi. Merkkejä, brändejä, kalliimpia hintoja.. Ja lahjaanvastaanottajien ikähaitari on kuitenkin nollasta kolmeen.

Voi jumalauta, miksi?

Minä olen vastannut joululahjauteluihin vain kärsivästi huokaisten ja sanonut, etten tiedä. Enkä oikeasti tiedäkään. Ei Junnu välitä leluista, ei tippaakaan. Herran omassa huoneessa on jo jos jonkinlaista lelua ja vermettä, krääsää ja hilavitkutinta. En kaipaisi sitä ainakaan enempää, sillä musta tuntuu, että seuraavien vuosien aikana tuon romun määrä ei ainakaan vähene kun lapsimääräkin tuplaantuu ensi vuoden aikana. Ja valitettavahan fakta on se, että tänä vuonna Junnu itse ei vielä toivo mitään muuta kuin täysin rajoittamattoman pääsyn piparipurkille.

Ja mulla on kamala tunnustus. Me olemme ostaneet Junnulle tasan tarkkaan kaksi (2) lahjaa. Toisen (ja kalliimman) tiedän olevan mieluinen ja toinen tulee toivottavasti vielä joskus olemaan mieluinen. Voi olla, että käymme vielä ehkä hankkimassa jotain, mielessäni olisi ainakin Fisher Pricen leikkipuhelin vain sen takia, että omani saisi sen jälkeen olla rauhassa. Ja hanskat sekä pikkuihmiselle sopivia hajoamattomia ja kolhunkestäviä astioita, joiden hankkiminen on meillä jäänyt hieman puolitiehen. Jonkun mielestä nuo edellämainitut eivät ole oikeita lahjoja, koska ne joutuisi muutenkin ostamaan, mutta..

Aikuisia en aio lahjoja. Olen omille lähisukulaisille ilmoittanut, että minusta vain lapsia kuuluu lahjoa jouluna ja että me emme osta kuin Junnulle ja kummilapsille lahjat. Osittain tähän päätökseen vaikuttavat myös taloudelliset tekijät, mutta vähintäänkin siihen vaikuttavat yhtä vahvasti jouluahdistukseni ja neuvottomuuteni sen edessä, että kaikilla on jo kaikkea. Miksi raahata sitä ainaista suklaata, lahjapakkauksia ja muuta jokavuotista p*skaa? Katsotaan, josko tulevina jouluina pystyisin keksimään jotain sopivaa lahjusta myös suvun vanhemmille jäsenille. Pidän kyllä antamisesta ja muiden ilahduttamisesta, mikäli se ei aiheuta stressiä minulle.

Ja psst, Pukki, jos luet tätä. Minä toivoisin, että paketeista, joita en ole toivonut ja joiden saamisen vaivaannuttaa minut täysin, löytyisi vain jotain pientä. Esimerkiksi sukista (kyllä, sukista!) olisin tosi onnellinen, suklaakin kelpaa oikein mainiosti (ostan vain sitten Clearasilia joulun jälkeen) ja kalsaritkin olisivat kiva juttu.

Lisäksi toivoisin koti-Pukin pitävän sanansa siitä, että olemme jo yhteisen joululahjamme hankkineet. Mikäli kuitenkin koti-Pukki on hankkinut jonkin kalliimman yllätyksen, haluaisin saada siitä vinkin etukäteen, jotta voisin näyttää olevani kuitenkin yhä meidän parisuhteen yllätyslahjojen kruunamaton kuningatar ja pistää pari astetta paremmaksi.

Ihastuttavan stressivapaata ja maukasta sekä antimaterialistista joulun odotusta itse kullekin! <3



4 kommenttia:

  1. blogissani (lets-fake-it.blogspot.com) on pieni joulutervehdys sinulle! :)

    VastaaPoista
  2. Mä olen kuullut, että ihmisiä on viittä eri tyyppiä - siis mitä tulee rakkauden osoittamiseen. Muistan vaan että yks osoitti sanoilla, yks teoilla ja yks lahjoilla, mitä lie ne kaks muuta tyyppiä oli... Muistan ne siksi, että en tunne ketään, joka osoittaa rakkautensa sanoilla (siis toki voi sanoa rakastavansa mutta että ihan tosissaan saa puettua tunteensa sanoiksi), mun mies osoittaa teoilla ihan todellakin (kun synnytin kuopuksen, niin se liikutuspäissään siivosi ihan koko talon jokaikisen sentin ja pesi saunankin <3) ja mä osoitan lahjoilla. Mulla on aivoissa joku anturi, joka koko vuoden rekisteröi kaikkien ihmisten tykkäykset ja toiveet (siinämäärin, että osaisin ostaa maailman osuvimmat lahjat naapurin mummoillekin). Joten anna armoa meille, jotka tyhjää kaupan hyllyjä joulua ajatellen jo elokuusta asti ;D

    Meillä on ihan liikaa lahjoja kaikille, mut kun vietetään sukujoulu, niin minusta on ihanaa antaa useampia lahjoja myös aikuisille! :) Mitään krääsää en kuitenkaan osta, joten ehkä saan synninpäästön... Mutta on se ihanaa ostaa lahjoja ja niin ihanaa, kun on onnistunut löytämään jotain just oikeaa just oikealle henkilölle. Kyllä mä niin olen jouluihminen!

    Upeinta mahdollista joulunalusaikaa sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Pahoitteluni sulkujen ja huutomerkkien ylikäytöstä!) :D

      Poista
  3. Joo ei hätää, meidän pienin ei saa yhtäkään lahjaa. Ei saanut synttärilahjaakaan. Yksinkertaisesti siksi kun ei vielä ymmärrä niistä yhtään mitään. Mutta ymmärtää yhdessä olemista ja relaamista eli panostamme niihin. Mä olen myös kaikilta, ketkä on älynneet kysyä niin ilmoittanut että mitään ei ole pakko hankkia mutta jos haluaa muistaa niin lasten tilinumerot saa pyydettäessä, Voipa hankkia sitten kerralla jotain mitä oikeasti tarvitsee, jotain isompaa mitä ei kehtaa lahjaksi pyytää. Isot jätkät tähtää noilla summilla uusiin kännyköihin, vauvalle kaavaillaan lämpöpussia rattaisiin. Jos se talvi nyt joskus tulee.

    VastaaPoista