lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kyökkiepisodi feat Junnu

Ilman vanhemmuutta en olisi koskaan saanut tietää, miltä tuntuu tehdä ruokaa spiidiä vetäneen apinan kanssa. Nyt voin senkin kirjata kokemuskansiooni, vaikka toisaalta tuntuu, että olisin vallan mainiosti voinut elää ilman tätä(kin) tietoa. Mitähän sitten kun noita on kaksi? Aletaan syömään mikropizzaa, on mun veikkaukseni.

Päätinpä sitten eräänä kauniina päivänä tehdä fisufileestä itse kalapuikkoja, sillä minä en enää oikein lämpene pakastealtaiden lisäainemelkeinkalatikuille. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Paneroinnin alkuvaiheessa Junnu pisti vaihteen silmään vastasiivotussa olohuoneessa, mutta ajattelin sen olevan pieni hinta hetken rauhasta. Ajattelin niin vielä siinä vaiheessa, kun Junnu alkoi testata dvd-soitinta, kotiteatteria ja repi erinäisiä johtoja hyppynarukseen. Vielä senkin jälkeen yritin pysytellä positiivisena, kun äsken järjestelemäni lelut teleporttasivat itsensä takaisin olohuoneeseen. Tuplana.

Paneroinnin jälkeen oli luonnollisesti vuorossa itse puikkojen paistaminen. Ensimmäistä satsia lykätessäni pannulle erehdyin hetken muistelemaan, kuinka Junnulla oli pienempänä tapana ajoittaa kakkaaminen aina siihen hetkeen, kun keittiössä oli hektisin hetki meneillään. Nauratti jopa vähäsen, koska Junnun ajoitukset olivat ennen suorastaan ilmiömäisiä. Tiesin varautua kakkaan aina kun aloin laittamaan ruokaa.

Samalla sekunnilla alkoi kuulua ähinä olohuoneesta ja minä hiljaa mielessäni manasin, ettei koskaan saisi olla niin typerä, että maalaa piruja etukäteen seinille. Junnu ei kuitenkaan halunnut vessaan, joten luulin päässeeni pälkähästä ja saaneeni väärän hälytyksen.

Ensimmäisen ja toisen kalapuikkoerän välissä ehdin hätäisesti vaihtaa yhdet pissaiset vaatteet. Toisen ja kolmannen erän välissä kävin pesemässä pissaiset kädet (toki ne vaatteet oli sitten tutkittava). Neljännen erän puolesta pelkäsin, sillä paistaminen uhkasi muuttua polttouhraukseksi siinä vaiheessa kun Junnu ilmoitti haluavansa vessaan paskalle. Junnu itse ei käyttänyt yhtä karkeaa kieltä kiljuessaan naama punaisena ja silmät pullottaen kakkaa ja vessaa.

Siinä vaiheessa kun sain pyllyn ja omat kynnenaluseni pestyä, kalapuikoista oli tullut edellisten satsien etelän serkkuja hieman tummempine nahkoineen, mutta palokunta sentään pysyi poissa. Minä istuin rättiväsyneenä pöytään nauttimaan perunapinaattisoseesta, puikoista ja kermaviilikastikkeesta ja yritin taistella ruokaa myös Junnun suuhun. Junnu oli kuitenkin eri mieltä, kuten uhmaikäisen kuuluukin ja viskoi muussit pitkin poikin, söi vähän kalapuikkoja (vähän enemmän sitä panerointia kuin itse kalaa). Isimies ilmestyi kotiin iloisena kuin peipponen ja ihasteli kuinka kädenkäänteessä valmistuu hyvää ruokaa. Teki mieli tappaa, mutta tyydyin puukottamaan kalapuikkoja.

Erehdyin pitämään kyseistä kyökkiepisodia ainutkertaisena tapahtumana, joten uskaltauduin eilen pallogrillin ääreen nautiskelemaan kesäisestä säästä Isimiehen lähtiessä asioille. Kyökkiepisodi uusiutui, tosin vain ulkoilmassa.

Silmämunani kolmasosalla vahdin erinäisiä liha yms. tuotteita, jotka ehdin läntätä grillin armoille, yhdellä silmällä vahdin Junnua ja lopuilla grilliä. Junnu tuli ulos ilman kenkiä, Junnu ui mullassa, yritti kantaa kiviä grilliin, ihmetteli kuinka "uuma" grilli on viidentoista sentin etäisyydeltä, kantoi hiekkaa lautaselle ajjajajajja... Onneksi Isimies tuli kotiin ja minä livistin erittäin liukkaasti sisälle valmistamaan salaattia.

Ruoanlaitto on hanurista. Sen verran hanurista, että suotakoon mulle anteeki se, että kutsuin omaa rakasta jälkikasvuani spiidipöllyissä heiluvaksi marakatiksi. Rauha palautukoon keittiöön, tai syön kaikki periaatteeni ja alan syöttämään vain ja ainoastaan mikroevästä perheelleni.

1 kommentti:

  1. Oo, voin niin samaistua tilanteeseen. Nyt oon koittanut ottaa ton taaperoisen mukaan kokkailuun, mutta eilenkin meinasi käsi mennä paistinpannulle, että vähän riskipeliä se on... Kaikkein paras on vaan koittaa tehdä ruoka valmiiksi jos vaan mahdollista, niin ettei tarveis kun vaan lämmittää. Tai sitten käyttää päikkyaika siihen, että laittaa sapuskan kuntoon. Nyt kun on toi vielä minimpi tappi menossa mukana, niin muuttui asteen vielä vaikeammaksi joku ruuan laittaminen, kun ihan varmasti pitäisi samaan aikaan tissille päästä :D

    VastaaPoista