Ahneen paskanen loppu

Tänään päätin olla kaikkien satukirjojen, blogien, lehtijuttujen ja mielikuvien supermutsi ja olla tehokas kodinhengetär soppakauha toisessa kourassa ja pölyrätti toisessa. Kannatti muuten ihan vitusti.

Heräsin ennen Junnua (!!!.. wtf?) ja aloitin siivoamalla olohuoneen leluhelvetin takaisin omistajansa omaan huoneeseen. Sitten pyöräytin aamupalan, pistin ipanan valmiiksi päivää varten, puin päälleni Teräsmiehen viitan, ulkoistin laiskamadon itsestäni ja pistin hösseliksi.

Aamupäivästä hinkkasin keittiötä ja leivoin. Pyöräytin vierasvaraksi jonkinmoisen kakkuhärdellin, jonka alkuperäistä ohjetta modifioin leipomustarvikkeitteni puutteellisuuden takia ja onnistuin silti täysin. Vähän nousi tämän akan rinta rottingille, kun taidonnäytteestäni ei tullutkaan pienen improvisoinnin seurauksena täysi pannukakku. Jatkoin tätä onnistunutta jauhopeukalointiani ja loihdin vielä Junnun suosikkisämpylöitä, jotka nekin nousivat ja ruskistuivat kauniisti. Alkoi sitä rottinkia olemaan jo yhden terassakaluston tykötarpeiksi.

Sitten olikin pienen hiukopalan aika, sen jälkeen pistin Junnun nukkumaan ja jatkoin keittiön hinkkaamista. Ja tein ruoan ja kerrankin tein niin sairaan hyvää ruokaa, että päikkäreiden jälkeen lapsukaisenikin söi tyytyväisenä ja mä jouduin käydä santsikierroksella. Lisää rottinkia. Sitten raivasin taas keittiötä ja hieman muutakin kämppää ja sitten päätin irvistellä pakkasukolle ja painella pihalle potkimaan Junnun kanssa palloa. Jumalattomien ähinöiden ja hikikarpaloiden jälkeen pääsimme ulos raikkaan kirpeään ulkoilmaan. Tätä lystiä kesti lähes tunnin ajan, kunnes Junnun käsittämätön, täysin kuin salama kirkkaalta taivaalta tullut kiukkukohtaus naapurin ikkunan alla päätti ulkoiloittelumme.

Palasin sisään, ripustin pyykit. Onhan astianpesukone huutanut tänään kaksi tai kolme kertaa ja pyykkiäkin olen sutjakasti pyöräyttänyt neljä koneellista. Nyt multa loppui kaikki pestävä - kerrankin. Sen jälkeen pyyhin pölyt kaikkialta, pesin ikkunoista pienen tahmakäpälän tassunkuvat, pyyhin ovet ja pyyhin ja imuroin listat ja imuroin kaikkialta.

Tämän jälkeen siirryin viettämään laatuaikaa Junnun kanssa, luimme kirjoja ja opettelimme puhumaan, leikimme hippaa ja Junnu esitteli taitojaan. Hän on oppinut pyörimään päänsä sekaisin, minkä jälkeen on tosi hauskaa kikatellen puolivahingossa kaatua lattialle heitettyjen sohvatyynyjen päälle. Loistavaa ajanvietettä muutoinkin käsittämättömän tapaturma-alttiille pojalleni, jolla on jo valmiiksi mustasilmä muistona vaatekaapin hyökkäyksestä. Mä niin peukutan tätä.

Sitten iskivät migreenin näköhäiriöt strategisesti 45 minuuttia ennen Junnun nukkumaanmenoaikaa, sitten alkoi närästää ja huipata. Nyt kun Junnu nukkuu ja mulla olisi aikaa jatkaa reippailua tai olla itseni kanssa, ihana ystäväni rannekanavaoireyhtymä ilmoitti jälleen itsestään. Viime raskaudesta puolet meni ilman täydellistä tuntoa oikeassa kädessä, nyt vasen kämmen ilmoitteli samoja tuntemuksia. On niin pirun mukava olo, etten oikeastaan tiedä, miten päin tästä nauttisin.

Mitä tästä otimme? Kiittämättömyys on maailman palkka ja ahneella on paskainen loppu. Saas nähdä miten mun huomenna käy, vielä pitäisi lattiat pestä, verhot silittää ja ripustaa. Tänään ei enää jostain syystä huvita.