Sukupuolianarkisti

Hihheijaa, seurattuani aikani sivusta FB:n suosituimmassa äitiryhmässä keskustelua sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, aloin tuntea itseni melkoiseksi pioneeriksi ja suorastaan anarkistiksi. Ja mä olen sentään ollut aina tiukasti vastaan kaikenlaista hörhöilyä ja erilaisten oppien nimeen vannomista.

Keskustelu virisi kun sukupuolisensitiivisyyttä kokeillut päiväkoti rikkoi uutiskynnyksen. Wikipediaa lainatakseni "Suomessa sukupuolisensitiivisen kasvatuksen mukaista tasa-arvopedagogiikkaa on toteutettu kokeiluhankkeina muutamissa päiväkodeissa vuodesta 2007 lähtien".

En voi muuta kuin ihmetellä ihmisten kykyä olla ymmärtämättä lukemaansa ja toisaalta taas kyvykkyyttä ymmärtää kärjistetysti ja lietsoa suorastaan hysteriaa. Vielä ihan niin pitkälle ei kuitenkaan päiväkodeissa ole menty, että lasten sukupuoli yritettäisiin neutralisoida :D Sukupuolisensitiivisyyshän ei tarkoita sitä, että muututaan surullisenkuuluisiksi ruu-olennoiksi ja lakataan olemasta äitejä ja isejä, tyttöjä ja poikia.

Luulin taas olevani hajutonta ja mautonta keskitien tavistallaajamassaa ajatuksineni. En ole ymmärtänytkään, kuinka kuuma peruna lasten sukupuolikasvatus on. Aivan kuin suurimman osan mielestä siinä ei ole kuin kaksi ääripäätä: joko lapsista kasvatetaan sukupuolettomia homoja tai sitten neitejä ja äijiä.

Ihan vittu oikeesti, pää pois perseestä ja kello takaisin kakstuhattaluvulle.

Mun sisällä on kai aina asunut pieni vimmainen feministi tai vastaava tasa-arvomeuhkaaja, sillä mun mielestä sukupuoli ei estä ihmistä olemasta mitään. Mä kihisen vieläkin raivosta, kun ajattelen sitä etten saanut teininä opetella rassaamaan moottorivehkeitä ja käsittelemään aseita, koska olin tyttö. Sellainen tyttö, jota rälläköiminen ja mutterointi olisi kiinnostanut aivan pirusti. Vannoin jo teininä, etten ota miestä joka ei omia kalsareitaan osaa pestä eikä auta "akkojen" hommissa. Enkä ottanutkaan.

On aika surkuhupaisaa, että aikuisena naiset (sekä miehet) huutavat tasa-arvoa, mutta kun sitä aletaan tarjoilla jo taapero- ja leikki-iässä ihan aikuisten oikeesti, kyseessä onkin koko seksuaali-identiteettiä ja mielenterveyttä uhkaava vaarallinen hömpötys.

Mä en tiedä, miten Junnun tulee käymään. Sillä nimittäin on mollamaija ja helvetillinen armeija toistaan söpömpiä pehmoleluja eikä sillä raukalla ole vielä yhtään poikapuolista leikkikaveria. Kaveripiiriin sikiää pelkkiä tyttöjä. Junnu rakastaa auttaa mua kaikissa kotiaskareissa ja olen vakaasti päättänyt ostaa leikkikeittiön ja -imurin meille. Junnun isimies taas kasvattaa pojasta äijää, joka tietää miten dumpperia ajetaan ja poika onkin aivan hulluina kaikkiin moottorivehkeisiin alkaen mönkijöistä ja mopoista, päättyen kaivinkoneisiin ja rekkoihin. Jos meidän pikkukakkonen on pimpillä varustettu yksilö, en yhtään ihmettelisi vaikka se puolestaan kaahailisi leluautoilla ja leikkisi kaivinkonekuskia.

Isimiehen mielestä Junnulle ei barbia ostettaisi, vaikka se isompana sellaista mankuisi hampaat irvessä - mulle taas on justiinsa se ja sama. Tässä tyttölapsien kanssa puuhatessa on tullut huomanneeksi, ettei niillä tyttöjen ja poikien leluilla ole juurikaan eroja, elleivät vanhemmat niitä itse halua korostaa. Olen kuitenkin tässä seurannut sivusta, kuinka jäyhä pohjalaisäijä on kasvanut pussailevaksi ja helliväksi isäksi, vaikka ensin olikin sitä mieltä, etteivät pojat pussaile. Ehkä se vielä joskus sortuu tyttöjen lelunkin ostamaan.

Joku oli sitä mieltä, että toivottavasti hänen lapsensa ei koskaan joudu päiväkotiin, jossa moinen sekopäinen kokeilu on käytössä. Mä taas melkein toivoisin, että Junnu pääsisi sellaiseen. Pojat on poikii ja tytöt tyttöjä, pippelit pippeleitä ja pimpit pimppejä eivätkä sukupuolisidonnaiset taipuvuudet tai ominaisuudet mihinkään katoa.

Mutta enää akat ei oo akkoja siellä hellan ja nyrkin välissä eikä maailma oo enää vain miesten. Miehilläkin on oikeus olla niin halutessaan herkkiä ja itkeä, sisustaa kotia, laittaa ruokaa ja tehdä kaikkea sitä mitä naisetkin ovat etuoikeutettuja tekemään - tai sitten ne saavat olla äijiä ja raapia kassejaan formuloita katsellessa. Naisilla on oikeus olla raisuja, ajaa autolla, vaihtaa itse talvirenkaansa ja nostaa puntteja - tai sitten olla pinkkejä prinsessoita, joiden päivän pilaa katkennut kynsi.

Ne ovat niitä henkilökohtaisia valintoja, mutta kaikilla pitäisi olla samat lähtökohdat ja vapaus olla mitä ikinä haluavat, olivat sitten tyttöjä tahi poikia.

Stereotypiat romukoppaan - tarhan pojat mekoissa, tytöt leikkivät autoilla
Pilottipäiväkodissa muhii sukupuolivallankumous