Screw you cosmo, heippa kaksplus

Mä en tiedä mikä piru muhun iski lehtihyllyllä. Mä kai ajattelin wanhojen aikojen kunniaksi palkita itseni puputtamalla tummaa suklaata ja lukea samalla Cosmopolitania. Vähän hömppää ja omaa aikaa, ehkä jokunen hyvä kauneustärppi tai tukkaniksi, ah ihanaa..

Voi paskanmarjat mä sanon.

Joo, luin mä sen kannesta kanteen. Sen jälkeen mun verenpaine oli sitä luokkaa, että koko lehden lukemisen alkuperäinen idea oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ensinnäkin, se Alexander what-ever-skårsgärsgörden oli taas ollut pakko mainita. Ihan taatusti sitä hehkutettiin jo silloin, kun viimeksi olen Cosmoa lukenut. Ja siitä kuitenkin on aikaa.

Ja sitten toinen juttu. Mä en ole joutoaikaan hukkuva keskivertoa parempituloisempi sinkku Helsingin ydinkeskustasta, joten tossa vitun lehdessä ei ole mulle mitään. Enkä mä enää myös haluaisikaan olla. Mä suorastaan raivostuin, suutuin ja mustaksi muutuin siitä, että mulle yritettiin useamman kymmenen sivun voimalla myydä jotain wnb- Carrie- lifestyleä.

Kolme jenkkeihin ja vieläpä siis Cäliförniään eksynyttä naista esitetään uskomattoman kadehdittavina ja suorastaan jumalallisina naisina. Ihan kuin keskiverrolla Cosmon lukijalla koskaan olisi varaa tai mahdollisuuksia sellaiseen, mutta ilmeisesti kyseistä elämää pitäisi ainakin haluta ja kadehtia. Ovatko kaikki naiset sadomasokisteja?

Ja joo, ne meikkaus- ja hiusjutskut. Olihan siellä jotain niitä, mutta sitten kun taas palataan tälle Planet Mamalle ja lyödään ne omat ja somat turvonneet lättäjalat tiukasti maankamaralle, niin missä helvetin välissä sitä muka vääntelisi monimutkaisia nutturoita ja lotraisi naamaansa kolme kiloa pakkelia, jotta saisi poskipäät suorastaan ponnahtamaan esiin?

Mun joka-aamuinen missioni on saada päälleni siistit ja asialliset (mutta funktionaaliset) vaatteet, kesyttää päässäni oleva harakanpesä ja saada se siistille söhkyränutturalle tai poninhännälle. Ja pestä hampaat. Tadaa!

 Joten ilmeisesti en sitten ollutkaan vailla niitä meikkitärppejä, vaikka niin luulinkin.

Pistän raskaushormonien piikkiin, että avauduin aiheesta isimiehellekin. Tein selväksi, miksi olin mielestäni ostanut 98 sivua paskaa ja raivosin, että seuraavan kerran kun isimies näkee mut kourimassa Cosmoa, niin se saa läpsäyttää mua ja käskeä ostamaan niiden sijaan ihan suosiolla vaikka Kaksplussan tai Vauvan.

Vielä enemmän rupesi vituttamaan, kun tajusin hassanneeni rahaa moiseen. Mä olen pihi pikkunilkki, mä luen uutiset ilmaiseksi verkosta; mä luen itseasiassa kaiken ilmaiseksi verkosta sen sijaan, että ostaisin mitään lehtiä. Ihan sama haluanko treenivinkkejä, ruokareseptejä, neuleohjeita tai lukea jotain totaalihöttöä. Paikallislehdenkin luen aina vanhempieni luona - ilmaiseksi tietenkin. Ja nyt mä jumalauta ostin sitten, joskin puoleen hintaan, jotain noin joutavaa.

Kyse ei ole siitä, etteikö Cosmon ostava ihminen voisi olettaa ja tietää ostavansa joutavaa lätinää, vaan siitä ettei moinen hömppä enää suo hetken rentoutumista vaan tekee mun päästäni räjähtämispistettä lähestyvän painekattilan. Mä jo viime postauksessa mainitsin orastavan identiteettikriisin ja se näyttää yhä voimistuvan. Joko mulle on kasvanut aivot (.. joopa joo) tai sitten mä todellakin olen muuttunut